Kävin eilen varaamallani ajalla. Jännitti kyllä aika pirusti, sillä en ole koskaan ennen missään sisätutkimuksissa käynyt.

Menin terveyskeskukseen jo hyvissä ajoin, puoli tuntia ennen aikaani. Sitten huomasinkin, että olen aivan hukassa, ja jouduin lähes juoksemaan ympäri rakennusta löytääkseni oikean paikan. Lopulta kysyin neuvoa ja pääsin kuin pääsinkin vastaanotolle.

Naislääkäri alkoi kyselemällä oireistani, kuukautiskierrostani ja yhdynnöistäni. Viime kerrasta hän kyseli kaikista tarkimmin, ja sain aika pahan mulkaisun, kun hän kysyi, mitä ehkäisyä käytimme ja vastasin että emme mitään.
Siitä sitten alkoi ne varsinaiset ronkkimiset. Lääkäri työnsi jonkun putken sisälleni enkä voi sanoin kuvailla sitä tuntemusta - se sattui, koska en pystyny olemaan rentona ja jotenkin se tuntui muutenkin "ällöttävältä". Kai se johtui hermostuneisuudestani.
Sain kuitenkin kuulla, että kaikki vaikutti olevan kunnossa, ja sain taas pukea päälleni.

Lääkäri kirjoitti pitkään jotain lappua - ja jouduin taas laboratorioon. Minun täytyi hakea uudet testipakkaukset, jotta selviäisi, onko virtsatulehdusta, klamydiaa - tai olenko raskaana! Ihmettelenpä vain, että kun viime kerrasta on kuitenkin jonkun verran aikaa, muutamia kuukausia, niin tottahan raskaus näkyisi jossain eikä minulla olisi menkkoja. Ihme homma, mutta paras että kaikki tutkitaan kerralla.

Tänään siis vein päivällä kolme virtsanäyteputkiloa labraan, ja ensi viikolla sitten verikokeisiin.
Kuukauden päästä ultraäänellä tutkitaan alavatsani, joskaan en tiedä että mitä varten. Ja siitä hyvästä joudun pulittamaan 22e. Aijjai. Mutta toisaalta olen hyvin tyytyväinen että tämä hoito on ollut muuten ilmaista, kiitos verorahojen.

Ensi maanantaina aion soittaa päivystykseen ja kysellä virtsatulehduskokeesta tulleita tuloksia. Viikko sitten tuli negatiivinen, joten olen aika ihmeissäni, jos nyt tulisi positiivinen.