Maanantaina soitti lääkäri.
Suhtauduin soittoon aika lailla jännityksellä mutta suhteellisen positiivisesti, koska tähänkään asti ei ollut ilmennyt mitään, joten ajattelin että negatiivisia ovat taas kaikki testit.
Kyllä vain, virtsatestit jja raskaustesti, negatiivisia. Verikokeiden tuloksetkin ovat aivan normaaleja. Klamydiatestikin negatiivinen.
Tähän väliin meinasin sanoa että hyvä on, menen sitten sinne psykiatrisiin tutkimuksiin koska olen näemmä vainoharhainen ja kuvittelen itselleni semmosia kipuja jotka tuntuvat melkein tappavilta.
Sen jälkeen nainen kuitenkin sanoi, että papa-testissä minulle tuli luokka kaksi eikä luokka yksi, joka sen normaalisti pitäisi olla. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän sanoi että minulla on siis kondylooma.
VOI JES :(
Hän sanoi että puolen vuoden päästä testin ottamisesta eli joulukuussa minun täytyy käydä tähystyksessä tai jossain, ja se on EHDOTTOMAN tärkeää jatkon kannalta.
Mielelläni käynkin. Kiehuu päässä nyt ja rajusti kun tiedän ettei tähän ole mitään parannuskeinoa ja tämä voi uusia esimerkiksi stressitilanteissa, joita minulla on vuodessa sellaiset 250 päivää.
Lupaavaa jatkoa siis minulle.

Kysyin lääkäriltä myös, että kannattaako minun mennä ultraääneen, koska tauti on nyt selvinnyt. Hän sanoi että voin varmuuden vuoksi mennä, jos oireita on vielä esiintynyt ja minulla sinne lähete on. Se aika minulla on kuukauden päästä ja sitten täytyy hommata uusi soittoaika.
Tavallaan toivon että sieltä ilmenisi jotain, koska minun oireeni eivät todellakaan ole kuvanneet "normaalin" kondylooman oireita. Toisaalta taas en, koska tänä vuonna olen joutunut juoksemaan sairaalassa jo tarpeeksi monta kertaa.
Viime viikolla kävi ilmi sekin että joudun kai laittamaan hammasraudat. Siis ne omasta mielestäni aivan järkyttävän näköiset braketit.

Ja ensi vuonna täytän kahdeksantoista ja minulla on hammasraudat ja sukupuolitauti.
Luulin että vuosi 2008 olisi onnellisin mutta epäilen aika vahvasti. Kaksi viime talvea olen kamppaillut tämän masennuksen kanssa mutta ensi talvesta tulee mitä ilmeisimmin vaikein koska nämä kaksi uutta asiaa eivät varmasti kasvata muutenkin jo heikkoa itsetuntoani. Mutta jotakin ne kasvattavat - itseinhoani.